Kyläsuunnitelmasta 2020:
Upeita kallioita ja viljavia peltoaukeita
Suurmaisemassa kyläalue jakautuu kahteen osaan. Lounaasta-koilliseen ulottuvaan pääasiassa kallioiseen metsäiseen niemeen, joka työntyy pitkälle Lohjanjärvelle. Karstunlahden pohjoispuoli ja Talpelan alue ovat puolestaan kylien viljavinta peltoaluetta. Toisaalta leimaa-antavana piirteenä on vesistöjen runsaudesta johtuva ranta-alueiden huomattavan suuri osuus. Jo nämä seikat tekevät kyläalueesta monipuolisen kokonaisuuden, mikä näkyy vaihtelevina pinnanmuotoina, monina korkeine mäkinä, jyrkkinä kallioseinäminä, sokkeloisina lahtina ja avarina peltomaisemina, joita halkaisevat joki- ja purouomat ja joita ympäröivät vehreät metsämaat.
Otolliset luonnon lähtökohdat
Pinnanmuotojen monipuolisuuden lisäksi kyläaluetta rikastuttaa vielä poikkeuksellisen otolliset maa- ja kallioperän laadut ja ilmasto-olosuhteet Lohjanjärven syleilyssä. Alueen kalkkipitoinen kallioperä ja rehevä maaperä tarjoavat varsin hyvät edellytykset viljaville pelloille ja luonnon rehevyydelle. Kyläalue onkin luontonsa puolesta yksi Lohjan arvokkaimmista alueista ellei jopa arvokkain. Tämä tulee hyödyntää kyläyhteisön voimavarana ja miettiä miten se palvelisi asukkaiden hyvinvointia ja elinkeinoelämää, jotta kyläyhteisömme pysyisi myös jatkossa houkuttelevana ja elinvoimaisena alueena. Toisaalta hyödyntämisen ja kasvun haasteena on miten säilyttää arvokas pääoma sitä heikentämättä tai tuhoamatta väärillä toimenpiteillä.
Kyläyhteisön kaikkein merkittävimmät luontoarvot ovat jalopuu- ja pähkinälehdot sekä kalkkipitoiset kallioalueet ja niiden reunaosat. Tähän ryhmään kuuluu ennen kaikkea Karkalin luonnonpuisto ja Torholan luolan ympäristön jalopuulehdot ja kalkkipitoiset kalliot. Kalkkikallioiden helmiä on luonnonsuojelulailla rauhoitetut Selkäsaaret ja Kirkkovuori. Unohtaa ei saa alueen lukuisia hienoja pähkinäpensaslehtoja, joista suurin osa on yksityismailla. Monet maanomistajat ovat niitä iloksemme vapaaehtoisesti jo rauhoittaneet luonnonsuojelualueeksi.
Korkeita kallioita ja jylhiä jyrkänteitä
Oman
arvokkaan luontokokonaisuuden muodostavat alueen valtakunnallisesti
arvokkaat kallioalueet. Ne tarjoavat hienoja luontoelämyksiä
monipuolisine putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajeineen.
Kallioiden välimaastot ovat erinomaisia sienimetsiä. Alueella on
monia korkeita kallioita, joista korkein on Kaijolan Pumminmäki. Se
kohoaa n. 70 m Lohjanjärven vedenpinnan tasosta ulottuen aina 102,2
m korkeudelle merenpinnasta. Unohtaa ei saa Karstunlahden upeata
Linnamäkeä. Sen arvellaan olevan muinainen linnavuori. Nimi viittaa
rautakauden loppupuolelle 8oo – 1200 jKr, jolloin mäet ja vuoret
olivat asukkaiden vartiointi- ja piilopaikkoja rauhattomina aikoina.
Talvisodan aikana Linnamäki toimi ilmahälytyspaikkana.
Kun vihollisen sotakoneet lensivät alueen ylitse, vapaaehtoiset
karstulaiset ilmoittivat ilmavalvontakeskukseen lentokoneiden
suunnan. Linnavuorelta on
löytynyt merkkejä kalliomaalauksista, joista on enää
jäljellä vai punertava läiskä kallion kyljessä. Kallion
ylikaltevat jyrkänteet luovat haasteita nykyisin suositulle
kalliokiipeilylle. Alueella on myös arvokasta kasvillisuutta.
Korkeat kalliot tarjoavat kulkijoille hienoja
maisemaelämyksiä. Usealta kallionlaelta näkyy Lohjan keskiajan
kivikirkko tai Karjalohjan kirkko tai Virkkalan vesitorni ja
teollisuuden rakenteet. Metsäiset kallioalueet ovat mäyrän, ketun,
ilveksen ja sorkkaeläinten sekä jylhyyttä arvostavien lintujen
kuten huuhkajan ja korpin valtakuntaa. Vaalikaamme rinnakkaiseloa
niiden kanssa.
Kyläalueen erikoisuuksia – monet luolamuodostumat
Myös mannerliikunnot ja jääkausi ovat jättäneet poikkeuksellisen monia erilaisia jälkiä kylän luontoon. Monelle nämä saattavat olla tuiki tuntemattomia. On harvinaista, että näin suppealta alalta löytyy varsin kattava valikoima kallioperän eri muodostumista. Tämä mahdollistaa hienoja geologisia ja geomorfologisia retkiä alueella. Jääkauden ajan virtaavan veden aikaansaannoksista tunnetuin on Suomen suurimpiin luoliin kuuluva Torholan luola ja Talpelan upeat hiidenkirnut. Unohtaa ei saa Patamäen hiidenkirnuja ja sen sileäksi hioutuneita kallioita puhumattakaan monien muiden kallioiden kauniisti hioituneita kallioseinämiä, joista ehkä upein ja suurin löytyy Pumminmäen kallion juurelta. Luonnollisesti monien kallioiden pinnassa näkyy jäämassan painosta aiheutuneita jään kulkusuuntaisia uria tai vastasivulle rikkoutuneita kalliolohkareita.
Vähemmän tunnettuja ovat Kaijolan Pietarin luolat ja Karstun suoran päässä olevat kalliohalkeamaluolat. Pietarin luolat ovat syntyneet useiden suurten siirtolohkareiden muodostamasta luolastoista. Siirtolohkareiden väliin jää kapeita käytäviä tai pieniä katoksia, jotka antavat luolamaisen tunnelman. Miksi juuri siihen paikkaan on kasautunut normaaleja enemmän suuria siirtolohkareita? Näky on suorastaan häkellyttävä. Sen on myös huomannut mäyrä, joka asustelee luolan ympäristössä.
Karstun
suoran päässä oleva kallio on mannerliikuntojen tai mannerjään
painosta halkeillut kapeiksi vakomaisiksi käytäviksi. Osaa käytäviä
peittää kattona suuret kivipaasit. Tunnelma on kuin luolastossa
liikkuisi. Varsin erikoinen ja hieno luolasto. Alueella liikkuminen
onkin erittäin vaarallista. Kylän
nuoret pojat ovat käyneet aikojen saatossa paikalla salaa
kiipeilemässä, kun kylillä on kerrottu, ettei luolastolle ollut
menemistä.
Vaikka
kylän alueella on runsaasti Lohjanjärven rantaviivaa, niin sieltä
jokseenkin puuttuvat Lohjanjärven laskun seurauksena syntyneet
tyypilliset laajat ja upeat tervaleppälehdot. Tämä johtuu siitä,
että kyläalueemme rannat ovat pääosin kivikko- ja kalliorantoja.
Pienialaisia rannan tervaleppälehtoja löytyy ainakin
Talpelanlahden, Varolanlahden, Outamojärven, Pitkäperänlahden,
Karstunlahden ja Karkalin luonnonpuiston rannoilta. Paikoin on kyllä
hienosti näkyvillä vanhat Lohjanjärven rantaterassit.
Oman lisänsä kyläalueen luontoon tuovat sen monet pienet lammet, joita on yhteensä 10 kpl. Eräät niistä, kuten molemmat Myllylammet ja Kaitalampi ovat lähes erämaaluontoisia lampia. Etenkin lampien nevareunustot ovat luonnonsuojelullisesti yksi lampien parhaista luontokohteista. Sopivia pesäpaikkoja löytyy siis sekä vesilinnuille että rannan pensastoissa eläville linnuille. Lampien arvot ja niiden tuoma rikkaus unohtuu helposti muiden luontoarvojen joukkoon.
Unohtaa ei myöskään saa alueen läpi kulkevaa Karstunjokea ja sen haaraa Kertunjokea. Etenkin Karstunjoen loppuosa on jokiluontoa parhaimmillaan paikoin kanjonimaisine kiemurtelevine mutkineen. Joessa on ollut mylly ja entisajan tapojen mukaan ei kannettu huolta kalojen kulkuteistä ja jokiluonnon monimuotoisuudesta. Pato muodostaakin kaloille kulkuesteen. Voisiko siihen joskus saada kalojen kulkutien? Se jää nähtäväksi. Kyläalueen rajalla on kirkkaasta ja lähdepitoisesta kylmästä vedestään tunnettu, Hormajärvestä Outamojärveen laskeva Hormajoki. Sitä on soraistettu taimenen ja rapujen kutupaikoiksi. Myös Hiukoonlammen laskupuro tuo oman lisänsä kylän luonnon monimuotoisuuteen.
Vähän perinnemaisemia – vaalikaa vanhoja perinteitä
Huolimatta laajoista peltomaisemista kyläalueellamme on yllättävän vähän vanhan maatalouden luomia perinnemaisemia, luonnonniittyjä ja rantalaitumia. Ilmeisesti karjataloudesta on jo varhain luovuttu ja entiset laidunmaat on raivattu pelloiksi tai istutettu metsiksi. Osa on myös luontaisesti kasvanut umpeen ja pensoittunut. Vain muutamia pienialaisia ketoja ja rantaniittyjä on otettu hoidon piiriin. Osaa hoidetaan viikatteella niittäen kuten Karkalin luonnonpuiston entisen pihapiirin niittyaluetta. Karstunlahden pieni rantaniitty ja kallionalusketo ovat puolestaan lammaslaitumena. Jossain päin saattaa olla ihmisten ylläpitämiä omia pihapiirin niittyjä ja ketoja. Luonnon monimuotoisuuden kannalta olisi tärkeää, että niitä otetaan enemmän hoitoon.
Lukuisia luonnonsuojelualueita
Kyläalueen luontoarvot on huomattu myös valtion taholta. Alueella on monia eri luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia kohteita. Lehtojensuojeluohjelmaan kuuluu yksi kohde, rantojensuojeluohjelmaan kaksi kohdetta, vanhojen metsien suojeluohjelmaan kolme kohdetta ja Natura 2000 -ohjelmaan kahdeksan kohdetta. Lisäksi valtakunnallisesti arvokkaita kallioalueita on peräti 18 kohdetta, jotka ovat varsin laajoja kokonaisuuksia. Sen sijaan arvokkaita perinnemaisemakohteita on vain 6 kpl, ja nekin ovat varsin pienialaisia. Luonnonsuojelulailla rauhoitettuja suojeltavia luontotyyppejä on 5 kpl, ja ne ovat kaikki pähkinäpensaslehtoja. Myös monet maanomistajat ovat iloksemme rauhoittaneet arvokkaita luontokohteita vapaaehtoisesti suojeltavaksi. Tätä varten on METSO -ohjelma, jonka kautta maanomistaja saa korvausta suojelun aiheuttamista taloudellisista menetyksistä. Pääosa suolelualueista sijoittuu Karkalinniemelle, sen tyvellä on paljon suojeltuja kallioalueita, keskellä lehtoluontoa ja sokerina kärjessä Karkalin luonnonpuisto. Valtion maiden luonnonsuojelualueiden hallinta- ja hoitovastuu kuuluu Metsähallitukselle. Yksityismaille perustettuja luonnonsuojelualueita on peräti 36 kohdetta. Yksi tervaleppä on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi Skraatilassa. Lisäksi alueella on metsäkeskuksen karttapalvelutietojen mukaan 16 kpl metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Suurin osa niistä on jyrkänteitä ja niiden alusmetsiä, reheviä lehtolaikkuja tai METSO- ja suoelinympäristön kohteita.
Kyläalueella
on kymmeniä uhanalaisiksi luokiteltujen eliölajien elinpaikkoja .
Osa niistä on erityisestä suojeltavia lajeja, joiden maamme ainoat
tai harvat elinpaikat osuvat kyläyhteisön alueelle. Löytyypä
täältä erikoisuutena maaomistajan rauhoittama Suomen ainoan
luontaisen harsomataran kasvupaikka. Myös maamme kauneimpiin ja
harvinaisimpiin orkideoihin kuuluvalla punavalkulla on alueella
useitakin kasvupaikkoja. Uhanalaisten lajien suuri määrä on myös
osoitus, että kyläsyhteisön alueen luonnon vaalimisella on
merkitystä koko Suomen eliölajien suojelulle.
Luontopolut
Kyläsuunnitelman alueella on kolme virallista merkittyä luontopolkua. Karkalin luonnonpuistossa on laajimmat polkuverkostot. Reittien pituudet vaihtelevat 0,5 – 6 km. Hanski-Hakin luontopolun (n. 2 km) varrella on muutamia rastitauluja ja pöytä-penkkiryhmä Tuomihiedan torpan niityllä, niemen kärjessä ja uimarannalla. Pysäköintipaikan lähtöpisteessä on info-taulu, kuivakäymälä ja pöytä-penkkiryhmä. Muita palveluja ei ole.
Torholan luolan luontopolku on n. 1 km mittainen ja luolan sisäänkäynnin luona on info-taulu ja rannassa penkki. Karkalintien varressa on pysäköintipaikka, josta lähtee merkattu polku luolalle. Muita palveluja siellä ei ole.
Lisäksi Talviassa on luontopolku Talvian hiidenkirnuille, jonne opastus johdattaa Talpelantieltä. Pysäköintipaikalla on info-taulu, josta on matkaa hiidenkirnuille n. 400 m. Muita palveluja siellä ei ole.
Kaikista luontopoluista löytyy lisätietoa esimerkiksi Lohjan kaupungin nettisivuilta, www.lohja.fi/luontopolut
Kyläsuunnitelma-alueella on lukuisia muitakin hienoja luontokohteita, mutta niille ei ole ohjattuja reittejä. Jokamiehenoikeudella saa maastossa liikkua itsenäisesti.