Karstu-Karkali Seura

Ympäristö ja maisema

Upeita kallioita ja viljavia peltoaukeita
Suurmaisemassa kyläalue jakautuu kahteen osaan. Lounaasta koilliseen ulottuvaan pääasiassa kallioiseen metsäiseen niemeen, joka työntyy pitkälle Lohjanjärvelle. Karstunlahden pohjoispuoli ja Talpelan alue ovat puolestaan kylien viljavinta peltoaluetta. Toisaalta leimaa-antavana piirteenä on vesistöjen runsaudesta johtuva ranta-alueiden huomattavan suuri osuus. Jo nämä seikat tekevät kyläalueesta monipuolisen kokonaisuuden, mikä näkyy vaihtelevina pinnanmuotoina, monina korkeina mäkinä, jyrkkinä kallioseinäminä, sokkeloisina lahtina ja avarina peltomaisemina, joita halkaisevat joki- ja purouomat ja joita ympäröivät vehreät metsämaat.

Otolliset luonnon lähtökohdat
Pinnanmuotojen monipuolisuuden lisäksi kyläaluetta rikastuttaa vielä poikkeuksellisen otolliset maa- ja kallioperän laadut ja ilmasto-olosuhteet Lohjanjärven syleilyssä. Alueen kalkkipitoinen kallioperä ja rehevä maaperä tarjoavat varsin hyvät edellytykset viljaville pelloille ja luonnon rehevyydelle. Kyläalue onkin luontonsa puolesta yksi Lohjan arvokkaimmista alueista ellei jopa arvokkain. Tämä tulee hyödyntää kyläyhteisön voimavarana ja miettiä miten se palvelisi asukkaiden hyvinvointia ja elinkeinoelämää, jotta kyläyhteisömme pysyisi myös jatkossa houkuttelevana ja elinvoimaisena alueena. Toisaalta hyödyntämisen ja kasvun haasteena on miten säilyttää arvokas pääoma sitä heikentämättä tai tuhoamatta väärillä toimenpiteillä.

Kyläyhteisön kaikkein merkittävimmät luontoarvot ovat jalopuu- ja pähkinälehdot sekä kalkkipitoiset kallioalueet ja niiden reunaosat. Tähän ryhmään kuuluu ennen kaikkea Karkalin luonnonpuisto ja Torholan luolan ympäristön jalopuulehdot ja kalkkipitoiset kalliot. Kalkkikallioiden helmiä ovat luonnonsuojelulailla rauhoitetut Selkäsaaret ja Kirkkovuori. Unohtaa ei saa alueen lukuisia hienoja pähkinäpensaslehtoja, joista suurin osa on yksityismailla. Monet maanomistajat ovat niitä iloksemme vapaaehtoisesti jo rauhoittaneet luonnonsuojelualueiksi.

Korkeita kallioita ja jylhiä jyrkänteitä
Oman arvokkaan luontokokonaisuuden muodostavat alueen valtakunnallisesti arvokkaat kallioalueet. Ne tarjoavat hienoja luontoelämyksiä monipuolisine putkilokasvi-, sammal- ja jäkälälajeineen. Kallioiden välimaastot ovat erinomaisia sienimetsiä. Alueella on monia korkeita kallioita, joista korkein on Kaijolan Pumminmäki. Se kohoaa n. 70 m Lohjanjärven vedenpinnan tasosta ulottuen aina 102,2 m korkeudelle merenpinnasta. Unohtaa ei saa Karstunlahden upeata Linnanmäkeä. Sen arvellaan olevan muinainen linnavuori. Nimi viittaa rautakauden loppupuolelle 8oo – 1200 jKr, jolloin mäet ja vuoret olivat asukkaiden vartiointi- ja piilopaikkoja rauhattomina aikoina. Talvisodan aikana Linnamäki toimi ilmahälytyspaikkana. Kun vihollisen sotakoneet lensivät alueen ylitse, vapaaehtoiset karstulaiset ilmoittivat ilmavalvontakeskukseen lentokoneiden suunnan. Linnavuorelta on löytynyt merkkejä kalliomaalauksista, joista on enää jäljellä vain punertava läiskä kallion kyljessä. Kallion ylikaltevat jyrkänteet luovat haasteita nykyisin suositulle kalliokiipeilylle. Alueella on myös arvokasta kasvillisuutta.

Korkeat kalliot tarjoavat kulkijoille hienoja maisemaelämyksiä. Usealta kallionlaelta näkyy Lohjan keskiajan kivikirkko, Karjalohjan kirkko, tai Virkkalan vesitorni ja teollisuuden rakenteet. Metsäiset kallioalueet ovat mäyrän, ketun, ilveksen ja sorkkaeläinten sekä jylhyyttä arvostavien lintujen kuten huuhkajan ja korpin valtakuntaa. Vaalikaamme rinnakkaiseloa niiden kanssa.

Kyläalueen erikoisuuksia – monet luolamuodostumat
Myös mannerliikunnot ja jääkausi ovat jättäneet poikkeuksellisen
monia erilaisia jälkiä kylän luontoon. Monelle nämä saattavat olla tuiki tuntemattomia. On harvinaista, että näin suppealta alalta löytyy varsin kattava valikoima kallioperän eri muodostumista. Tämä mahdollistaa hienoja geologisia ja geomorfologisia retkiä alueella.

Jääkauden ajan virtaavan veden aikaansaannoksista tunnetuin on Suomen suurimpiin luoliin kuuluva Torholan luola ja Talpelan upeat hiidenkirnut. Unohtaa ei saa Patamäen hiidenkirnuja ja sen sileäksi
hioutuneita kallioita puhumattakaan monien muiden kallioiden kauniisti hietuneita kallioseinämiä, joista ehkä upein ja suurin löytyy Pumminmäen kallion juurelta. Luonnollisesti monien kallioiden pinnassa näkyy jäämassan painosta aiheutuneita jään kulkusuuntaisia uria tai vastasivulle rikkoutuneita kalliolohkareita.

Vähemmän tunnettuja ovat Kaijolan Pietarin luolat ja Karstun suoran päässä olevat kalliohalkeamaluolat. Pietarin luolat ovat syntyneet useiden suurten siirtolohkareiden muodostamasta onkalostosta. Siirtolohkareiden väliin jää kapeita käytäviä tai pieniä katoksia, jotka antavat luolamaisen tunnelman. Miksi juuri siihen paikkaan on kasautunut normaalia enemmän suuria siirtolohkareita? Näky on suorastaan häkellyttävä. Sen on myös huomannut mäyrä, joka asustelee luolan ympäristössä.

Karstun suoran päässä oleva kallio on mannerliikuntojen tai mannerjään painosta halkeillut kapeiksi vakomaisiksi käytäviksi. Osaa käytäviä peittää kattona suuret kivipaasit. Tunnelma on kuin luolastossa liikkuisi. Varsin erikoinen ja hieno luolasto. Alueella liikkuminen onkin erittäin vaarallista. Kylän nuoret pojat ovat käyneet aikojen saatossa paikalla salaa kiipeilemässä, kun kylillä on kerrottu, ettei luolastolle ollut menemistä.


Vaikka kylän alueella on runsaasti Lohjanjärven rantaviivaa, niin sieltä jokseenkin puuttuvat Lohjanjärven laskun seurauksena syntyneet tyypilliset laajat ja upeat tervaleppälehdot. Tämä johtuu siitä, että kyläalueemme rannat ovat pääosin kivikko- ja kalliorantoja.
Pienialaisia rannan tervaleppälehtoja löytyy ainakin Talpelanlahden, Varolanlahden, Outamojärven, Pitkäperänlahden, Karstunlahden ja Karkalin luonnonpuiston rannoilta. Paikoin on kyllä hienosti näkyvillä vanhat Lohjanjärven rantaterassit.


Oman lisänsä kyläalueen luontoon tuovat sen monet pienet lammet, joita on yhteensä 10 kpl. Eräät niistä, kuten molemmat Myllylammet ja Kaitalampi ovat lähes erämaaluontoisia lampia. Etenkin lampien nevareunustot ovat luonnonsuojelullisesti yksi lampien parhaista
luontokohteista. Sopivia pesäpaikkoja löytyy siis sekä vesilinnuille että rannan pensastoissa eläville linnuille. Lampien arvot ja niiden tuoma rikkaus unohtuu helposti muiden luontoarvojen joukkoon.


Unohtaa ei myöskään saa alueen läpi kulkevaa Karstunjokea
ja sen haaraa Kertunjokea. Etenkin Karstunjoen loppuosa on jokiluontoa parhaimmillaan paikoin kanjonimaisine kiemurtelevine mutkineen. Joessa on ollut mylly ja entisajan tapojen mukaan ei kannettu huolta kalojen kulkuteistä ja jokiluonnon monimuotoisuudesta. Pato muodostaakin kaloille kulkuesteen. Voisiko siihen joskus saada kalojen kulkutien? Se jää nähtäväksi. Kyläalueen rajalla on kirkkaasta ja lähdepitoisesta kylmästä vedestään tunnettu, Hormajärvestä Outamojärveen laskeva Hormajoki. Sitä on soraistettu taimenen ja rapujen kutupaikoiksi. Myös Hiukoonlammen laskupuro tuo oman lisänsä kylän luonnon monimuotoisuuteen.

Siirry sivun alkuun